Aamulla käytiin hakemassa kummien koira hoitoon viikoksi. Asuu meillä koko viikon, jos kaikki menee hyvin. Koiran, eli Siirin piti ensin asua vain kodinhoitohuoneessa, mutta siellä se olisi alkanut vinkumaan ja nyt se sitten saa juosta ympäri taloa, paitsi minun huoneessani, sillä siellä asustaa kanini. Siirille ei ole oikein ruoka kelvannut, taitaa jännittää uutta paikkaa. Juoksentelee ympäri taloa ja kuuntelee erittäin tarkasti jokaista ääntä. Eniten se taitaa minun perässäni juosta, sillä olen sille kaikista tutuin henkilö. Parin tunnin kuluttua sen saapumisesta se makasi jo vieressäni keittiön sohvalla ja sulki silmiään. Kaksi kertaa on lenkille jo päässyt, toisella kertaa meni syömään ruohoa ja oksensi keskelle tietä. Heti tietenkin huolestuin, mutta mitä siinä sitten huolestumaan jos koiran olemus ei muutu, jatkaa vain pirteänä matkaansa eteen päin. Isoveljen kanssa Siiri kävi mansikka maalla, ostelemassa mansikoita. Vettäkin taivaalta tuli, mutta koira pysyi kuivana! Ikävä kyllä tuo ihanuus asuu meillä vain viikon...
